09.03.2026 - Jälleen maanantai!

Kun teksti häviää,

ei auta kuin alkaa alusta. Mutta se alkaa aina eri lailla kuin ensimmäinen yritelmä. Olin kirjoittanut useamman palstan, mutta tyhmyyttäni en ollut tallentanut. Jyrki on laittanut ohjelmaan sellaisenkin hienouden, että kone päivittää minuutin välein tekstin, kun olen sen ensimmäisen kerran tallentanut. Nyt tallensin oitis, ettei enää käy hullusti.

Viikonlopulla

haimme kellarista pelargoniat, siis pelakuut. ylös. Karsin niistä kuivat lehdet ja oksat pois, mutta en muuten katkonut mitään pois. Annoin kukkien olla pari päivää eteisessä valoa paossa, mutta tänään kannoin ne tähän keittiön pöydälle ja osan olohuoneen ikkunalle.

Neljä ruusuakin kellarissa oli, mutta ne olivat yllättäen täynnä kirvoja, joten Seppo vei ne roskiin. Liekö kellari ollut liian lämmin niille? Kellari on useat kerrat lämmennyt liikaa, 10-11 astetta jopa välillä. Vanha kone reistailee eikä taloyhtiö halunne vaihtaa uuteen koneeseen. Mutta meitä vanhoja säilöjiä on vielä sen verran, ettemme haluaisi luopua kylmäkellarista!

Tänään on ollut hyvä päivä,

ja muitakin hyviä päiviä on viikkoon mahtunut, mutta yksi päivä oli ikävä. Migreeni alkoi yöllä ja kesti koko päivän. Nukuin silloin muutaman tunnin päivällä, kun voin niin huonosti. En ehtinyt uimahalliinkaan viime viikolla sen takia. Käyn tavallisesti kerran viikossa. Avannolla käyn kahdesti viikossa, jos suinkin mahdollista. Yhdellä viikollahan kävin viisi kertaa, kun olin niin hermostunut remontin vaan jatkuessa ja jatkuessa. Nyt se on onneksi finaalissa, se remontti, ja olemme hyvin tyytyväisiä uuteen kylpyhuoneeseemme. 

Päivä alkoi tänään hiukan

hitaasti, mutta Seppo siivosi ja imuroi, minä kävin apteekissa ja kaupassa. Viimeinkin sain hakea migreenin estolääkkeet, ja toivon totisesti, että päivä alkaa vähän enemmän paistaa päänuppiini.

Pesin lastin pyykkiä - mikä ilo, kun voi omalla koneella pestä vaihteeksi -  ja kuivatin sen kellarissa. Viime viikolla veimme jo lakanat ja pyyhkeet ulos kuivumaan, kun oli aurinkoista ja tuulista. Kevät on tullut, ihan selvästi!

Kun kävin kellarissa,

toin samalla ison pelakuuruukun sisälle. Kukka on sama, joka minulla oli ulkona kesäkatoksen edessä, vaaleanpunainen. Se saa jököttää nyt eteisen hämärässä pari päivää.

Onnistuin möhlimään, kun jätin kastelukannun eteisen lattialle, kaadoin kannun hosuessani  ja vesi valui lipaston alle. Ei auttanut kuin siirtää lipasto "lavettien" päälle ja sivuun niin että sain lattian kuivatuksi. Pölyjä siellä ei ollut, sillä siivosimmehan sieltä villakoirat äskettäin. Eli ihan turha oli tuo veden lorotus lattialle.

Lounaaksi laitoin pinaattikeittoa ja keitin kananmunia. Huomiseksi jäi vain vähän, joten keitän hiukan linssejä tai jotain keiton sekaan, niin että sitä on riittävästi meille. Jälkiruuaksi söimme mandariinit. Onneksi kuorin ja jaoin ne niin, että molemmat sai puolet kummastakin. Toinen oli nimittäin ihan mauton, kuin vettä vaan. 

Ruokalevon jälkeen

kävelimme avannolle. Minua laiskotti ja väsytti ankarasti, mutta onneksi lähdimme liikkeelle, sillä ulkoilu tekee aina hyvää. Eilen kävelimme 8 km, kun pistäydyimme tyttären ovella pikaisesti.

Hyvä mieli seuraa aina, kun saan itseni liikkeelle. Kävimme avannon jälkeen vielä keskustassa, sillä halusin ostaa muutaman albumin lisää, että saan lasten kuvat kansien väliin. Olen liimannut suurimman osan kuvista, nämä loput laitan muovikansien väliin. Aikansa kestävät ennenkuin haalistuvat.

Kaupungin kirjastossa

 poikkesimme pikaisesti kotimatkalla. Halusin nähdä, onko viemäni ilmoitus laitettu ilmoitustaululle, ja oli se! Tosin ilmoitukseni oli niin pieni, etten meinannut löytää sitä, vaikka tiesin mitä etsiä.

Kunpa joku huomaisi ja innostuisi tulemaan torstain naisteniltaan, sitä rukoilen.

Eilen messussa 

oli todella paljon väkeä ja hyvä olikin, sillä Oton saarna oli jälleen erinomaisen puhutteleva niin kuin aina. Ja seurakunnassamme tapahtuu kesän jälkeen muutoksia, mutta niistä myöhemmin.

Seurakunta on todella koti minulle, sillä käymme siellä joka pyhä, jos emme ole sairaana tai estyneitä. Tapaan seurakuntaväkeä useammin kuin omia lapsiani. Rukoilen tietysti kaikkien mahdollisten ihmisten puolesta, ja mikä ihaninta: minunkin puolestani rukoillaan!

Ensi syksynä

Lähetyshiippakunnan naistyöryhmä järjestää Naistenpäivät Jyväskylän lähellä Vesangalla ja ilmoittauduin sinne! Olen hinkunut joka kerta, mutta en ole uskaltanut ajatellakaan lähteä migreenin takia, mutta nyt varasin yhden hengen huoneen niin että minulla on mahdollisuus valvoa tai nukkua pelkäämättä, että herätän toisia. Rukoilen, että pääsen menemään, sillä naistyö innostaa minua siinä missä lähetystyökin ja seurakunta yleensäkin. 

Lähetyshiippakunta lähettää toisen lähettiperheen Keniaan kesän aikana, ja siinäpä on rukoustyötä meille jokaiselle. Itä-Afrikassa on juuri kovia tulvia, autot kelluvat vedessä, ihmisiä on kuollut mm. sähköiskuihin sähkötolppien sortuessa. No, koko maailma tarvitsee rukouksia. Niin paljon, että välillä on jäätävä vaan Jumalan kädelle olemaan, kun ei muuta jaksa. Mutta vähässä voimme olla uskollisia, jos emme paljoa jaksa.

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. -Ilm 2. luvusta

Söimme kalapuikkoja,

meidän herkkua, samalla kuin katsoimme yhden sarjaohjelman teeveestä. Kalaa saimme viikonlopullakin, sillä keskipoika kävi pilkkimässä ja osui kalaiselle apajalle, joten mekin saimme osamme. Poistin vain ahvenista sisälmykset ja pään sekä terävän harjaevän, vai mikä se lienee. Suolaa ja tilliä vähän ja kalat uuniin. Söimme herkkuaterian!

On iltakahvien aika

ennen kuin menemme lukemaan iltalukuja. Tärkeintä ja antoisinta meille on se, kun luemme yhdessä. Samalla tulee jutelluksikin kaikenlaista. Olemme menossa Nehemian kirjassa ja sen ohessa Seppo lukee meille John Whiten kirjoittamaa kirjaa Nehemian elämästä. Nehemia oli johtaja, joka  toimi kuin oikea johtaja toimii. Niin kuin Jeesus toimii. Kulkee etunenässä ja tekee itse kaikkea sitä, mitä odottaa toisten tekevän.

Ehdotan,

että otamme käyttöön seuraavanlaisen RUKOUSTYÖN:

Alamme rukoilla joka ilta klo 21. -21.15 välillä. Minulla on tästä kokemusta. Aikoinaan rukoilin erään ystävän kanssa miestemme uskoontulon puolesta joka ilta tuohon aikaan. Rukoukseen vastattiin - niin kuin Jumala aina vastaa.

Rukousaiheet jokainen saa itse valita. Jospa pyytäisimme kuitenkin ainakin sitä, että jokainen sivujeni lukija saisi kohdata Jeesuksen rakkauden niin että voisi uskoa, että  Jeesus on antanut jo kaikki synnit anteeksi! Ja että kukin löytäisi seurakunnan, jossa pääsee kasvamaan uskossa. 

Viimeistään taivaassa saamme nähdä, miten Jumala on vastannut näinä iltoina rukoilemiimme asioihin. Ehkä niitä voisi kirjoittaa ylös ja kertoa muillekin?

Toivotan

siunattua paastonaikaa edelleen sinulle, rakas lukijani!