26.02.2026 - Torstai-illan viettoa

Tänään ylitimme itsemme,

sillä siivosimme vaatehuoneen! Sitä ei ole tehty perusteellisesti kertaakaan näinä vuosina, kun olemme asuneet tässä kodissamme. Seppo tyhjensi osan vaatehuoneesta, henkarivaatteet parvekkeelle. Minä tyhjensin loput. Koska minulla alkoi ruuanlaitto, Seppo ehti pyyhkiä hyllyt ja lattiat ja paklata seinässä olevat reiät. 

Ruuaksi keitin 

sosekeittoa. Se on ollut tämän talven lempiruokaani. Nyt sitä tuli niin paljon, että soseutin keiton kahdessa kattilassa ja maistelimme sitä kattila kerrallaan. Lopuksi sekoitin ne yhteen kattilaan. Toisessa oli enemmän kukkakaalta, se maistui miedommalta. Kumpikin oli hyvältä maistuvaa.

Keitossa oli lehtikaalta, mangoldiaa ja kesäkurpitsaa pakasteesta; valkosipulia ja muutama peruna, porkkanoita ja kukkakaalta kaupasta. Oliiviöljyä sekä pehmeää Koskenlaskijaa joitakin lusikallisia. Keitinliemeen pari lihaliemikuutiota ja lopuksi vähän suolaa tai herbamarea lisäksi.

Ruokalevon jälkeen

joimme aamulta jäänyttä kahvia ja sitten oli aika koota tavarat takaisin vaatehuoneeseen. - Tanskalainen maajussi, lempiohjelmani, näkyi sopivasti ruokapaussimme aikana. - Muutama kassillinen kertyi kirpparille vietäväksi, jotain meni roskiin. Jokunen hylly olohuoneesta tuli siivotuksi ohessa. 

Sää oli tänään

niin ikävän näköinen, etten saanut itseäni huijatuksi kävellen uimaan. Niinpä keräsimme mukaan kirjoja vietäväksi kirjaston vaihtopöydälle sekä kirjastoon palautettavaksi kuten myös piti hakeman sieltä varaamiani kirjoja. Apteekkiin joitakin vanhentuneita lääkkeitä (vanhin oli 2015 vuoden peruja). Seppo hoiti apteekin, minä kirjaston, kun autolla lähdimme liikkeelle. Kirjastossa tapasin ilokseni miniän lapsineen kirjoja lainaamasta. Edellisellä kerralla kävin kirjastossa tyttären lasten kanssa ja hekin lainasivat repun täyteen lukemista.

Matkamme jatkui seuraavaksi

avannolle. Kävin parin minuutin uinnilla ja ennen lähtöäni pukuhuoneeseen tuli sama rouva, jonka tapasin viime viikolla. Jatkoimme keskustelua siitä, mihin viimeksi jäimme.

Suuntasimme kirjastoon ja keskustaan; hain pari albumia kirjakaupasta. Tarkoitukseni on saada valokuvat liimatuksi talteen. Niitä lojuu laatikoissa ja muualla. Kirpparilla kävi vain mies, minä kurvasin auton parkkiin ja soitimme ystäville, josko nämä tulisivat kahville kanssamme. Meitä onnisti, ja niin tapasimme kuppilassa kahvikupillisen merkeissä. Ystävät ovat aarteita!

Kotimatkalla poikkesin lähikauppaan,

sillä halusin saada kukkia. Ostin samalla nakkeja puoleen hintaan ja söimme ne katsoessamme rikosohjelmaa. Sittenpä aloin kirjoittaa ja mies puuhailee omiaan. Lähiaikoina luemme iltaluvut ja yritän saada Ajankohtaisen valmiiksi ja tallennetuksi, jos onnistuu.

Viime yönä nukuin

aika hyvin, sillä puin kaiken muun lisäksi ylleni nallepuvun, sillä käsiäni kuten toista jalkaani särkee öisin. Nukuin yli neljään, jolloin migreeni herätti.

Vieläkään ei Kelan päätöstä estolääkkeestä ole tullut, mutta päivät onneksi menevät hyvin. Ja kylpyhuoneesta olemme todella onnellisia! Siellä viivymme iloksemme. Ihmettelyä riittää, kun tavaramme ovat nyt siellä missä niiden kuuluukin olla, vaikka vielä teemme harhaliikkeitä, kun luulemme, että avaimet löytyvät edelleen eteisen sijasta makuuhuoneesta tai jotain muuta.

Olen kuunnellut saarnoja,

ne puhuttelevat. Viime sunnuntain Ville Typön saarna meidän seurakunnassa kosketti ja Kalle Väätäisen saarna syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksesta tähän päivään pani ajattelemaan sekin. Lakihenkisyys tulee niin helposti elämään ja alan suorittaa hengellisyyttä sen sijaan, että lepäisin armon varassa. Se on vaikeaa, mutta opettelu jatkuu.

Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.

Ilta on pimennyt,

on aika lopettaa ja mennä lukemaan Sepon kanssa.

Meidän elämämme sujuu mukavasti. Olen saanut Sepon rinnalla hyvän osan, sillä hän pitää minusta hyvää huolta. Sitä vaan ihmettelen, miten vaikeaa kommunikointi on! En osaa ilmaista itseäni ymmärrettävästi, vaikka kuvittelen puhuvani hyvin selvästi. Me ihmiset olemme totta totisesti hyvin erilaisia riippuen omista taustoistamme, kokemuksistamme, luonteestamme ja ties mistä. 

Väätäinen sanoi saarnansa alussa, että hirvimetsältä muuan mies ei halunnut mennä kotiinsa ennen kuin oli pakko, "kun siellä aina syytetään". Väätäinen sanoi, että me saatamme kokea keskustelun syyttämiseksi, sillä keskustelu voi olla vaikeaa ja etenkin, jos siihen ei ole tottunut. Puhua pitää, keskustella pitää - niin paljon ja kauan, että asiat selviävät!

Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.   -Joh 16. luvusta

Siunattua loppuviikkoa, rakas lukijani!