21.02.2026 - Lauantaiaamuna

Virkeänä uuteen päivään!

Ilokseni voin kertoa, että remonttimme on saatettu päätökseen ja saanut valvojan hyväksynnän! Kiitos kaikille teille, jotka rukoilitte asian puolesta. - Putkimies joutuu tuomaan pari pikkujuttua ensi viikolla, mutta muutoin homma on finaalissa. 

Torstaina, kun työmiehet olivat lähteneet, pyysimme ystäviä mukaan ja kävimme lounaalla eräässä lounaskahvilassa. Väsymys hiipi jäseniin, sillä yöllä oli jälleen migreeni villinnyt päätäni.

Kun palasimme kotiin

 ja aloimme pikku hiljaa siivoilla paikkoja ja kanniskella tavaraa, tunsin suorastaan, miten kilojen painot alkoivat kohota hartioiltani. Seuraavana yönä nukuin kuuteen asti eikä ollut migreeniä!

No, tänä aamuna heräsin siihen viiden maissa, mutta se onkin sopiva aika minulle nousta ylös ja ryhtyä päivän mieluisimpiin puuhiin: keittää kahvia ja puuroa, jos sitä ei jäänyt edellispäivältä (tänään oli jäänyt). Lukea kännykästä Päivän Sana, joka Juha Vähäsarjan kirjoista on luettavana Suomen Raamattuopiston sivulla = SRO. Laitan sen joka päivä facebookiin ihan Juhan luvalla ja suosituksella, että kerron samalla, mistä kyseistä kirjaa on saatavilla. 

Eilen minulle tuli postista

tilaamani Atlas care, joka on pikkuinen nippula, joka saattaa auttaa migreenin karkottamisessa. Se laitetaan niskan alle ja maataan sen päällä minuutti, pari. Joillekin auttaa, joillekin ei. En tiedä, auttoiko se vai kaksi kuppia kahvia ynnä Panadol ja puolikas cofeiinitablettia. Mutta migreeni loppui tältä aamulta, alkavaan sellaiseen heräsin. Minulla on edelleen katkolla estolääke ja odotan päätöstä Kelasta siihen ennen kuin voin hakea lääkkeet apteekista.

Neurologi kertoi,

että 2/3 ihmisistä migreeni loppuu 60 ikävuoden jälkeen. Itse kuulun mummuineni ja isineni näköjään siihen kolmannekseen, jolla se jatkunee hamaan hautaan asti. Onneksi voin nykyään kaiken kaikkiaan kohtuullisen hyvin ikäisekseni kuitenkin, ja siitä olen tietysti sangen kiitollinen. Viitasten suku on hyvin migreeninen - serkkuja on kai lukuisia, jotka sairastavat tätä.

Luin kirjan Vapauttava rakkaus,

ja se oli erityisen puhutteleva! Kirjassa tyttö myydään 8-vuotiaana prostituutioon. 18-vuotiaana hänet näkee kristitty mies, joka rakastuu häneen ja ymmärtää sydämessään, että tuossa on vaimo, jota hän on odottanut ja jonka Jumala on hänelle tarkoittanut. Mies käy naisen luona kolmena iltana, maksaa siitä kultaa, sillä nainen on "omistajansa" valio, vain puhuakseen ja taivutellakseen naisen lähtemään mukaansa.

Tarina on pitkä ja välillä rasittavakin, kun ei nainen millään tahdo pysyä miehen luona. Tarina on sama, josta kerrotaan Hoosean kirjassa: Jumala käskee Hoosean ottaa itselleen porttovaimon ja rakastaa tätä. Nainen karkaa monesti ja mies ostaa naisen takaisin itselleen useamman kerran. Mitä tuskaa!

Minua puhutteli kirjassa moni asia, sillä se on kauniisti kirjoitettu. Erityisesti kosketti se, että jos pelkäämme jotain ihan kauheasti, me lähdemme sitä karkuun mieluummin kuin kohtaamme ja voitamme pelkomme. Tämä nainen oli oppinut kätkemään tunteensa, ja kun hän alkoi rakastua mieheensä, hän karkasi. Oli niin pelottavaa rakastaa, sillä sen hän oli oppinut, että hänet petetään aina. Miehiin ei voi luottaa, Jumalaan ei voi luottaa - nämä olivat hänen selkäytimeensä kaiverretut.

Mikä on sinun pelkosi, jota juokset karkuun? Mikä on minun pelkoni? Tätä on syytä miettiä ja kysellä itseltään. Vahva suositus sinullekin, rakas lukijani, etsiä tämä kirja lukeaksesi sen. Se on Perussanoman julkaisema. Voit lukea kirjasta netistä kirjoittamalla kirjan nimen tai katsomalla esimerkiksi seuraavasta osoitteesta https://mb.cision.com/Main/10539/9967519/508571.pdf

Ilokseni muutama

ystävä tai tuttava on ilmoittanut ruvenneensa myös siivoamaan nurkkiaan. Minä olen nyt lähinnä pyyhkinyt sekä kylpyhuoneen että eteisen seinät ja lattiat. Eilen Sepon iloksi eteisen lipaston takaa löytyi järkyttävän iso villakoirafarmi.

Mitä enemmän siivoan, sitä enemmän näen siihen tarvetta. Makuuhuoneen klaffikaapista löytyi lasten piirustuksia, erään lapsen sekä omat ja Arin koulutodistukset. Ja paljon muutakin, jota en ole tiennyt omistavani. Jospa tänään saisin sieltä yhden laatikon siivotuksi! Aika paljon olen kantanut roskiin ja kirpputorille tavaraa. Se on helpottavaa! Alakerran pöydälle olemme vienyt kaikenlaista tavaraa otsikolla: Saa ottaa, ja tavara on häipynyt vähin äänin, suorastaan äänettömästi.

Villatakkini on siirtynyt 

vanhuuttaan pelkkään kotikäyttöön. Tytär on himokutoja, joten pyysin, että hän kutoisi minulle uuden. Hänellä on jatkuvasti useita projekteja menossa. Itse sain viimein vähintään vuoden aloituksen jälkeen lasten villasukat valmiiksi, kun pakotin itseni siihen. Näin eläkkeellä teen mieluiten vain sitä, mikä tuntuu hauskalta. Kuten nukkeja ja norsuja.

Eilen lenkkeilin kangaskauppaan ja ostin naamakangasta, että pääsen jatkamaan nukkeprojektia. Samalla lenkkeilin avannolle, jossa olen käynytkin neljästi tällä viikolla kahden kerran sijaan, sillä olen ollut todella hermostunut remonttihommiin ja sain varmaan lisää harmaita hiuksia. -Olen hiukan aavistellut, mitä on ollut se ahdistus, jota ihmiset ovat kokeneet evakkotaipaleellaan, kun ei ole ollut tietoa omasta kodista.

Jälleen sain kokea, 

että Jumala avaa aarteet pimeän peitosta silloin, kun itse olen pimeässä ja tarvitsen valoa. Hänen Sanansa on se valo, joka tunkeutuu pienen ihmisen pimeään ja tuo sinne valoa. Miten usein koin taannoinkin, että olin ison harmaan seinän edessä ja kun Jumala avasi polun, ihmettelin vain, missä se kivi tai seinä nyt on. Mihin se joutui, kun sitä ei ole enää missään? Ikään kuin sitä ei olisi ikinä ollutkaan!

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. -Ps 119:105

Toivotan siunattua päivää tänään, rakas lukijani!