11.02.2026 - Keskiviikkoiltaa!

Onkos kukaan innostunut

kaappejaan siivoamaan? Innostanko vain itseäni? No samapa se, joka tapauksessa keittiön kaapeissa alkaa olla aika lailla tilaa tai ainakin tiedän, mitä siellä on. Jauhokaappi on vielä siivoamatta ja pari yläkaappia ja yksi muu hyllystö. Tänä iltana kuuntelin siivotessani kirkon sakramenteista pienen opetuksen. Sen piti Oulussa toimivan Timoteus-seurakunnan pastori Mika Tervakangas. 

Tervakangas valotti

asiaa, josta keskustelimme naistenillassa maanantaina myös. Eli Jumalan kunnioittamisesta, tai Jumalan pelkäämisestä. Tervakangas sanoi siteeraavansa usein Narniaa, sillä siellä on erinomaisia kuvauksia, jotka selittävät Raamattua. Esimerkiksi leijona Aslan, joka on kokonsa puolesta niin majesteettinen, että jokainen pelkää sitä, vaikka eläin onkin hyvin lempeä ja rauhallinen tai muuta sellaista. 

Itse mietin kävellessäni avannolta eräänä päivänä, että kun Raamattu puhuu Jumalan pelosta, niin se saattaa tuntua väärältä sanalta. Pitäisi puhua kunnioittamisesta. Mutta kun ajattelee sitä, että Mooseksen puhuttua Jumalan kanssa ilmestysmajassa, hänen kasvonsa loistivat niin, etteivät ihmiset voineet häntä katsoa, vaan Mooseksen piti peittää kasvonsa. Niin kirkkaaksi tulivat hänen kasvonsa, kun Jumala puhui hänelle. Ei siitä pelko ole kaukana.

Kävellessäni siinä

auringonpaisteessa, vaikkakin vielä varhaisessa keväässä, valo oli häikäisevä ja se muutti näkymän täysin. Miten ihmeellinen onkaan tuo taivaallinen valo, jonka sammuessa kaikki elämä loppuisi välittömästi! Miten se vaikuttaakaan meidän mieleemme niin, että tunnemme elävämme. Samalla myös näemme lian ja pölyn, sillä valo sen paljastaa ja se saattaa masentaa meitä kovastikin.

Joku oli kirjoittanut

meren jäälle usean metrin korkuisilla kirjaimilla jotain. Hän oli tallannut kirjaimet lumeen. Teksti oli niin isoa, että siitä oli vaikea saada selvää. Jokin kehotus siinä oli nauttia keväästä tai valosta. Jumalan käsittäminen on myös ihmiselle niin suurta, ettei hän voi käsittää siitä kuin reunasta jonkin hippusen. Mooses sai nähdä Jumalan, mutta vain selkäpuolelta, 2. Moos. 33. luvusta:

Herra sanoi vielä: »Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.»Sitten Herra sanoi: »Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo.Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi.Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.»

Niinpä emme voi käsittää

Jumalasta paljonkaan. Kun luemme Raamattua, usein suurin osa tekstistä menee ohi korviemme ja silmiemme - on hyvä lukea ääneen, jos mahdollista, niin voimme myös korvin kuulla - sen takia meidän tarvitsee lukea ja kuulla sitä jatkuvasti. Kuitenkin Jumala antaa Sanastaan meille sen rippusen, minkä voimme ottaa vastaan kulloinkin.

Ja niin totta on sekin, että mitä syvemmällä ahdingossa me olemme, sitä paremmin Sana meille aukenee. Eikä se aukene kenellekään muulle kuin syntiselle ihmiselle. Matt. 9. luvusta:

»Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!»Jeesus kuuli sen ja sanoi: »Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.»

Tällä viikolla repäisin pelihousuni

remontin johdosta. Niinpä Seppo otti ja vei pahvit pois eteisen lattialta. Pesin lattian ja laitoin matot lattialle reilun kolmen kuukauden jälkeen. Yhdessä olemme ihailleet eteistä, jossa on matot jo likaisten pahvien sijasta. Seppo laittoi ovetkin paikoilleen. No, huomenna pitäisi tapahtua edistystä, joten aamulla pahvit takaisin lattialle, kun kylpyhuoneen kaappeja pitäisi tuotaman. Paljon ei puutu, että remontti on finaalissa, mutta sen verran, että kodin siivous parantaa oloani. 

Tänään ilonamme

oli pari iloista pikkupoikaa ja myöhemmin vielä koulutyttö. Askarreltiin ja oltiin ulkona, ja sain paljon apua Joulun Lapsi -penaalien täyttämisessä Saarukalta. Terottimet loppuivat ja pikkuvihot myös ja penaalitkin, joten kauppaan ja vihkosia tekemään ja penaalejakin niin kauan kuin vetoketjuja vielä riittää.

"Kyllä Seppo nyt ihmettelee, kun meen näyttään sille tämän minkä oon tehnyt", Pedro tuumi. On niin tärkeää, että lapsi saa kehumista ja kannustusta; ei sitä voi liikaa lapselle antaa.

Ilta on jo pitkällä,

luimme välillä Sepon kanssa iltaluvut ja Seppo lähti alakertaan pesulle. Yritänpä saada kuvat tänne vielä ja sitten tekstin tarkistus ja vähitellen nukkumaan. Viime yönä valvoin pitkään, mutta onneksi oli aikaa aamulla nukkua ja sainkin nukutuksi, joten päivä meni hyvin.

Siunausta sinulle, rakas lukijani! Turvanamme on ikiaikojen Jumala!