07.02.2026 - Kaappeja ja matkoja

Lauantai-iltapäivänä nuokun

keittiön pöydän ääressä. Väsyttää, mutta raapustan jotain, kun olen sitä aikonut. Minulla on pienoinen haaste sinulle, rakas lukijani, sillä toivon itse saavani potkua haastamalla muita.

Nimittäin eilen sain järjestetyksi

yhden keittiön nurkkakaapin. Se kävi mahdolliseksi kiukun avulla. Olin vihainen eräästä asiasta enkä kyennyt rentoutumaan ennen kuin hain rätin käteeni ja kapusin pyyhkimään nurkkakaapin päältä pölyjä. Sen jälkeen pyyhin kaikki hyllyt. Siirtelin astioita sivuun ja nostelin pöydälle joitakin, jotka aion viedä kirpputorille. Löysin jopa lapsenlapselle tarkoittamani ja tekemäni vihon, jossa onnittelen häntä, kun hän täyttää 5 vuotta. Siitä on pari vuotta, kun hän täytti. Annan sen ensitilassa, tai viimeistään keväällä, kun hän täyttää 7 vuotta. Oli siis aika käydä kaapin kimppuun, vai mitä!

Tuohan ei ole ainoa

kaappi, joka pitää siivota. Kaikki keittiön kaapit pitäisi käydä läpi. Samoin vaatekaapin hyllyt, joissa on omia vaatteitani. Seppo kyllä hoitelee omansa. Mietin, onko kellään lukijoistani sama tilanne? Ei vaan millään tahdo päästä tuumasta toimeen. Kiukusta on se hyöty, että saattaa saada jotain hyödyllistä aikaiseksi, mutta olisi mukavampaa, jos ei tarvitsisi odottaa suuttumista tai muuta kohtausta. 

Jos siis joku teistä sattuu järjestämään

yhdenkin hyllyn keittiöstään tai vaatekaapistaan, niin kertoisitko minullekin? Minä saatan innostua, kun en halua jäädä pirkkoa pahemmaksi. Yleensä minulle käy niin, että siivoan pari hyllyä, mutta loput jäävät. Onneksi aloitin tuosta nurkkakaapista, koska se näyttää jääneen siivoamatta. Kerron tämän siksikin, että saatan sen takia ryhtyä töihin. Ja kenties tekee mieli kertoa sinullekin, että näin täällä siivotaan ja järjestellään...

Meillä on nyt neljättä

kuukautta eteisen lattialla pahvit teipattuna työmiesten ja kannettavien kylpyhuonekalusteiden takia. Aion päästä niistä eroon viikon päästä viimeistään. Olen täydellisesti kyllästynyt noihin pahveihin. Kylpyhuoneessa on nyt pytty ja lavuaari ja suihku, mutta ei suihkuseiniä; vesi tulee. Sähkötyöt vielä tekemättä, ensin pitäisi tulla kaappeja, ja niiden pitäisi tulla alkuviikosta. On siis päästy eteenpäin, mutta minua väsyttää tavarakasat muissa huoneissa. Kuitenkin kaikki on hyvin, ei ole mitään todellista hätää millään muotoa. Ihminen vaan on tällainen, että väsyy, kun jokin tilanne jatkuu tarpeeksi kauan.

Vieressä kuva pullista - tein siitä ilosta, kun lapsenlapsia oli tulossa meille! Kohta ne on syöty tai annettu eteenpäin muille.

Kävin päiväseltään 

äitiäni katsomassa junakyydillä ja samalla sukulaisissa, serkkua onnittelemassa, kun hän täytti 60 vuotta. Tapasin veljiäni ja heidän puolisoitaan ja sain heiltä autokyytiä. Ensi kerralla tarkoitukseni on ajella itse autolla tuonne kotipuoleen. Silloin voin poiketa vaikkapa sukulaisissa Kokkolassa, jos aikataulut sopivat.

Minulla on laaja suku. Serkkuja oli alunpitäen yli 70, mutta vanhimmasta päästä on kuollut joitakin. Vanhin serkkuni kuoli juuri lähes 87-vuotiaana. Nuorin serkkuni on 37-vuotias. Kaikkia en tuntisi, jos vastaan tulisivat, mutta joidenkin kanssa olen onnistunut pitämään yhteyttä. Yksipuolisestihan se ei suju. Molemmin puolin tarvitaan avoimuutta ja kohtaamista. On erilaisia luonteita ja välimatkaakin on moniin.

Iloksemme saimme eilen

pari lastenlasta kylään. Heti värväsin Saarukan lajittelemaan värikyniä ja täyttämään penaaleja. Olen tehnyt minivihkoja, ja sellainenkin laitettiin penaaleihin.

Itse olisin rakastanut lapsena, jos olisin saanut penaalin, jossa on kaiken muun lisäksi vielä pieni vihkonenkin, jonne saa tehdä salaisia merkintöjä. Teininä sinne olisi voinut merkitä esimerkiksi: "Näin S:n. Se kattoi mua. Mä en kestä!" Levitius leikki tietysti Sepon kanssa ja kyseli tärkeitä kysymyksiä, kuten paljonko isi painaa, paljonko Seppo painaa, paljonko mummo painaa...

Huomenna meillä on kaksikin menoa,

aamulla ensin messuun, jossa olen soittovuorossa - vielä on virret harjoittelematta. Iltapäivällä menemme 5-vuotissynttäreille, jonne lupasin tehdä voileipäkakun. Seppo avusti minua sen täyttämisessä. Huomenna päällystän sen ennen lähtöämme. Kortin olen tehnyt, paketti on vielä kokoamatta. Lapsi haluaisi lelun, mutta ei saa sellaista meiltä, koska niitä on jo tarpeeksi. Sen sijaan vien paidan, kynän ja jotain muuta.

Viikko on ollut sikäli

erikoinen, että migreeniä ei ole ollut yhtään kertaan! Historiallinen viikko siis! Mutta ahdistusta ja hätää on ystävillä ollut läjäpäin, ja rukouksin olen heitä kantanut Isämme eteen yksin ja välillä Sepon kanssa. Oma uskoni on heikko hädän edessä, mutta Jeesus tietää sen, eikä odota meiltä muuta kuin että tuomme hänelle hätämme. Rukousvastaukset tulevat ajallaan, joskus piankin.

Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa...

Lähetyshiippakunnan sivuille lhpk.fi on tullut uusi sivusto, Työalat-otsikon alle, nimittäin Esirukouspalsta. Sinne voi lähettää rukousaiheitaan ja voi myös ilmoittaa, jos haluaa itsekin olla rukoilemassa lähetettyjen asioiden puolesta. Tervemenoa katsomaan ja jos on tarvetta, lähettämään rukouspyyntöjä (nimettömänä)!

Aurinko väistyi pilveen,

taivas on hiukan harmaa, mutta valoa on jo paljon, mikä on virkistävää! Toivotan huomenna siunattua kynttilänpäivää sinulle, rakas lukijani!

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. -Matt 5.luvusta

Junamatkalla maisemat olivat todella kauniit koko reissun ajan: Puut lumessa tai huurteessa, maa valkoinen. Ketunkin näin jolkottelemassa eräällä pellolla.