03.02.2026 - Aamusta päivä paras

Tiistaiaamu,

heräsin neljän maissa. Vielä olisi väsyttänyt, mutta tiesin, ettei uni enää tule. Niinpä aloitin aamutoimeni ja nyt, kun kello on kohta kahdeksan, istun kirjoittamassa. Puuron olen syönyt, pari kuppia kahvia sämpylän kanssa päälle oli vähän liioittelua. Ilmankin olisin pärjännyt, mutta teki mieli vielä herkutella, kun eilisistä sämpylöistä tuli niin maukkaita.

Eilistä puuroa oli vielä, huomenna keitän uuden puuron. Vettä, vähän maitoa ja kaurarouhetta. Kun alkaa kiehua, heitän karkeaa suolaa sekaan, sammutan levyn ja laitan pannulappuja kannen päälle. Näin puuro hautuu vielä pitkän aikaa ja on oikein hyvää, kun on syömisen aika. 

Aamulukuni olen lukenut,

siihen kuuluu monenmoista. Samalla kun luen päivän Psalmit puoliääneen itsekseni (kerran kuussa läpi, se on osoittautunut oivaksi ohjeeksi), saatan laittaa viestejä ystäville, jotka nousevat mieleeni. Juha Vähäsarjan Päivän sanan luen aina netistä ja kopioin sen facebookiin seinälleni.

Rukouksen apuna minulla on Pyhäkön Lampusta ottamani lehti, jossa on kaikki noin 50 Lähetyshiippakunnan paikallisseurakuntaa, joita on Utsjoelta Helsinkiin. Olen lisännyt netistä vastaavan pastorin nimen seurakuntien kohdalle. He tarvitsevat rukousta, minä tarvitsen sitä, että rukoilen ja että puolestani rukoillaan - sinä tarvitset rukousta ja voit rukoilla toisten puolesta!

Viime torstaina 

vietimme Sepon kanssa kylpyhuoneen harjakaisia! Siitä kuva. Seinät ja lattiat kaakeloitu ja saumattu. Perjantaina putkimies asensi pytyn ja yhdisti sen viemäriin, joten olemme viettäneet vapauttavia hetkiä omassa vessassa (Seppo laittoi oven paikoilleen viikonlopuksi). Juoksentelu alakertaan on vähentynyt, pyykkituvan varaan yhä kerran viikossa kunnes saamme oman koneen käyttöön. Ja suihkussa käymme alakerrassa. Tänään putkimiehen ainakin pitäisi tulla. Eilen ei ehtinyt, kun ihmisten putket olivat pakkasessa poksahdelleet. 

Kerroin paremmasta 

tilanteesta migreenirintamalla. Heti sen päälle pidin migreeniä koko seuraavan päivän ja myöhemminkin. Nyt on ollut useampi päivä oireeton. Tauti seurannee minua lopun ikääni, mutta se on helpottavaa, että pystyn kuitenkin olemaan tolpillani nykyään, vaikka saatankin olla pääkipuinen ja sen takia ärsyyntynyt ja "huonohoksuinen". Olemme ulkoilleet enemmän ja tarkoitus on saadakin itseämme enemmän liikekannalle.

Eilen kävelin 

avannolle. Olen käynyt kahdesti viikossa muutaman viikon ajan siellä. Kotimatkalle lähtiessäni laitoin Sepolle viestin ja pyysin tulemaan vastaan. Mietin, mitenhän osaan laittaa viestin niin, että kohtaamme matkalla. Jos viesti ei ole millintarkka, voisin yhtä hyvin laittaa viestin: lähden kotiin päin, tule vastaan; nähdään kotona puolen tunnin päästä. -Tällä kertaa viesti oli selvä ja kohtasimme puolivälissä. On totta ja osuva se lausahdus, että kommunikointi on vaikeaa ellei mahdotonta! - Päivä oli taas kaunis ja aurinkoinen, tosin kylmä - viiman suunnasta riippuen.

Tytär kävi pitkästä aikaa

lasten kanssa lauantaina ja leikkasi hiuksiani. Ne alkoivatkin olla jo aika takkuiset. Muutaman sentin kun niistä leikkaa, niin hyvä tulee. Itsehän olen saanut ilokseni leikata pikkupoikien hiuksia muistaen Pedron huomautuksen, että PARTURISSA sai tikkarin! Minullakin on nyt varasto. Jahka saamme kodin taas kuntoon, toivon saavamme lapsia yökylään, viimeistään hiihtolomalla.

Lauantain rukouspäivä

onnistui sikäli, että koko päivän rukous oli mielen päällä enemmän tai vähemmän. Sinä päivänä olikin monta kiitosaihetta - kuulin, että häitä on tiedossa tänä vuonna, mikä on ison ilon aihe. Lisäksi saimme vessan käyttöömme. Ja juuri silloin tuli ensimmäisiä esirukouksia lhpk:sta rukoiltavaksi. Esirukouspyyntöjä voi siis lähettää lhpk.fi -sivustolle. Se löytyy Työalat-otsikon alta. Voi myös ilmoittautua saadakseen viikottain rukousaiheita. Olemmekin muistaneet Sepon kanssa viikon aiheita ja ne ovat jääneet mieleen. 

Messussa kuulin 

asian, joka tuotti minulle henkilökohtaisesti suurta iloa. Rukouksiin vastataan, oikeasti! Kunpa vaan oppisimme luottamaan, että

kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. -Room 8.

Mistä tiedät, rakastatko sinä Jumalaa? No, mehän emme voi rakastaa häntä ennen kuin koemme hänen rakkauttaan. Sillä

me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. -1. Joh 4. luvusta

Minua elähdyttää

suunnattomasti se, että Jeesus on Sana. Ja kun luen Raamattua, luen Sanaa. Ja kun kuulen Sanaa, kuulen Jeesusta. Ja SANA KANTAA JEESUKSEN MINUN SYDÄMEENI. Siksi on niin todella tärkeää lukea ja kuulla Jumalan sanaa. Hän puhuu sen kautta meille. Ja me voimme vastata hänen puheeseensa rukoilemalla. Joskus se on vain huokausta hänen puoleensa. Joskus se on huutoa ääneen tai äänettä. Siitä minulla on paljon kokemusta. Olen huutanut ja halunnut tietää, onko Jumala edes olemassa, eikö hän ollenkaan kuule minua. Vastaus on tullut, ei heti, mutta ennen pitkää.

Joskus joudumme

kulkemaan tietämme aivan kuin sokkona tietämättä, mitä tapahtuu ja vauhtiakin on pidettävä yllä, että matka joutuu. Tästä sain konkreettisen kuvan unen kautta Arin kuoleman jälkeen. Olin ajanut autolla ilman valoja pimeässä, vain valon kajastus jossain kaukana taivaan rannassa, rukous huutona sydämessä, uskon ja epäuskon vaihdellessa, mutta Sana kantoi, sillä se on Tie, Totuus ja Elämä; se on Jeesus itse:

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. -Ps 119:105

Ja kun näin kulkemani tien perille päästyäni, se on kurja peltotie suon ja rämeikön välissä, mutta siitä minut oli kuitenkin turvallisesti ohjattu kulkemaan perille itseni tietä edes näkemättä, mutta taivaan rannalla näkyvän kajon varassa.

Putkimies tuli,

lavuaari näyttää olevan paikoillaan, kun tirkistelin kylpyhuoneeseen ohi mennessäni. Sepon kanssa pidimme aamuvartion olohuoneessa ja rukoilimme, että työ onnistuisi, koska vesi on katkaistu, onneksi vain meiltä.

Taivaalta alkoi kaunailla lunta, on kaunista, vaikka pilvistä, ja

mietin päivän ohjelmaa. Ystävän luona ehkä tervehdyskäynti, kun hän sairastaa. Uimahalliin ehkä päivällä. Kirjastosta olisi haettava varaamani kirja ja palautettava pari edellistä. Ja aina kun ehdin, voisin leikata ja ommella penaaleja. Sain vihot tehdyksi (100), ainakin kevään pakkaamiseen, ehkä syksyllekin, saa nähdä. Siis Operaatio Joulun Lapsen paketteihin, katso #operaatiojoulunlapsi - Nyt loppui muutama vuosi sitten saamani ilmaiset paperit. Jos onnistun saamaan jostain paperia lisää, teen vihkoja itse edelleen, mutta jos en, niin vihot kannattaa ennemmin ostaa kuin paperia sitä varten. Siinäpä rukousaihe. Jos tiedät, kuka voisi lahjoittaa paperia, niin kerro!

On aika

lopetella kirjoittaminen, sillä kestää vielä tovi, ennen kuin kuvat on paikoillaan ja teksti tarkistettu. Sitten päivän muihin tehtäviin.

Siunausta sinulle, rakas lukijani!