21.01.2026 - Leivät uunissa, päivä harmaa

Sää muuttui

lämpöasteista pakkaselle. Sopii hyvin näin tammikuussa. Nastakengät olen hakenut kellarista ja niitä käytän, että pysyn paremmin pystyssä, mutta vain ulkona sentään. Harmaa päivä, mutta valo on selvästi lisääntynyt. Kukkia pitäisi muistaa käydä kastelemassa kellarissa. 

Olonikin on vähän harmaa,

vaikka pääni ei olekaan kipeä. Muutamana yönä oli migreeni ja nyt on lässähtänyt olo. Sääkin siihen voi vaikuttaa. Olen vähän lamaantunut siitä huolimatta, että aamu on ollut hyvä.

Kuuntelin saarnoja

joiden aiheena on samarialainen nainen kaivolla. Tässä ajatuksia niistä.

Raamatun monet kohtaamiset ja rakkauskertomukset ovat alkaneet kaivolta. Ensimmäinen tällainen nainen oli Saaran orjatar, joka oli paennut emäntäänsä erämaahan. Jumala kohtasi hänet siellä ja antoi orjattarelle elämän. Naisen vieressä oli lähde, jota tämä ei ollut huomannut ennen kuin enkeli puhutteli häntä ja kehotti ottamaan vettä lähteestä ja viemään pojalleen, joka tämäkin oli janosta nääntymässä. Jumala rohkaisi orjatarta kertomalla, että tästä pojasta kasvaa suuri kansa. Naisen tuli nöyrtyä ja palata emäntänsä luo ja niin tämä tekikin. Sen jälkeen kaivolta sai vaimon niin Jaakob kuin Iisakkin. Näiden vaimo oli koskematon ja ihana, ja Jumala selvästi johdatti kaikki nämä kohtaamiset.

Myöhemmin kerrotaan,

että Jeesuksen oli mentävä Samarian kautta. Siellä hän istui odottamassa naista, joka oli aivan toisenlainen kuin edelliset kaksi. Osat ikäänkuin vaihtuivat. Nyt nainen oli syntinen ja hän kohtasi Vapahtajan, joka otti hänen syntinsä ja nainen sai puhtauden, jonka Jumala yksin voi antaa ihmiselle. Tuon kohtaamisen jälkeen herätys kävi läpi Samarian ja opetuslapset tulivat opettamaan ja kastamaan kansaa, niin ettei samarialaisista tullut eristäytynyt lahko, kuten olisi voinut käydä ilman opetusta, sillä heitä vieroksuttiin. Mutta nyt he tulivat osalliksi Jumalan seurakuntaan.

Opetus kuuluu

kastetulle, sinulle, joka olet kastettu ja minulle. Kaste kyllä pelastaa ja antaa meille kaikki aarteet, mitkä Jumalan sanasta löytyvät. Mutta ilman opetusta meidän on vaikea ymmärtää ja ottaa niitä vastaan. Maailma ja oma lihamme, ns. vanha ihmisemme ovat voimakkaasti vastaan Jumalan Sanaa ja sen lupauksia. 

Room 7. luvussa sanotaan: Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Vasta viimeisinä vuosinani olen alkanut ymmärtää seurakunnan merkitystä paremmin. Seurakunta on aina syntisistä ihmisistä koostuva, koska täydellisiä ei ole, ja jos kuka luulee olevansa tarpeeksi hyvä itsessään, ei sinne tule. Seurakunta on vajavainen ja rikkinäisiä ihmisiä täynnä. Heitä yhdistää kuitenkin Jumalan Sana ja Pyhä Henki. Pastori, joka tuo heille Sanan opetuksia, niin että voimme käsittää niitä. Hänen saarnansa ja opetuksensa saamme ottaa Jumalan puheena ja opetuksena, silloin kun pastori opettaa Jumalan Sanan mukaan eikä omiaan.

Ja kertausta tarvitsemme koko ajan. Aina on opetettava ja opittava aakkosia: Jeesus on kuollut minun syntieni tähden ja sovittanut paitsi minun synnin, myös koko maailman synnin. Synninpäästön sanat saan ottaa henkilökohtaisesti vastaan, kun olen tunnustanut syntini kuten messussa aina teemme. Lopuksi saamme kuulla sanat:

Lähtekään rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.

Sehän tarkoittaa,

että teemme jokapäiväiset työmme. Hoidamme lapsia, laitamme ruokaa, rukoilemme itsemme ja toisten puolesta, luemme Raamattua. Mitä nyt kenellekin on tehtäväksi elämään annettu. Olemme Jumalan taloudenhoitajia, joka toimi on meille uskottu. Kaikki, mitä meillä on, kuuluu Jumalalle ja on annettu meille sitä varten, että asioisimme saamillamme lahjoilla ja varoilla.

Tänä iltana

on jälleen Naistenilta seurakunnassamme. Koen sen omaksi tehtäväkseni ja kutsumuksekseni ainakin tällä hetkellä. Luemme kevään aikana Katekismusta. En ole hetkeen sitä lukenutkaan, joten on aika taas tarttua siihen, sillä siinä kerrotaan kristinuskon perusasiat. TERVETULOA vaasalaiset naiset klo 17.30. Laivak. 7:ään!

Eilen iloitsin Pyhänkö Lamppu -lehden kolahtamisesta postiluukusta. Siinä kerrotaan rukouksesta. Nyt on mahdollisuus myös lähettää rukouspyyntöjä nimettömänä lehden kautta. Paljon hyvää luettavaa!

Ehkä eniten iloitsin artikkelista, joka kertoo Tuuran Timosta, joka asuu Isokyrössä ja sukulainen minulle vaimonsa kautta ja kuuluu meidän Mikaelin luterilaiseen seurakuntaan Vaasassa. Timo valaa ristejä Lähetyshiippakunnan käyttöön, varmasti ovat myynnissä ensi kesän kesäjuhlilla, niin arvelen. Ja maaliskuussa jaettavat Emma-patsaat tulevat Tuuran valimosta. Ohessa kuva rististä, joita hän oli tehnyt noiden virallisten lisäksi. Ostin itselleni sellaisen - se on hyvin kaunis ja nytkin kaulassani. - Lehden voi tilata ilmaiseksi tai sitä voi lukea www.lhpk.fi sivustolta, kun se sinne ilmestyy. 

Eilen aioin

uimahalliin, mutta olin liian väsynyt. Tänään suunnittelen käydä avannolla iltapäivällä, jos suinkin jaksan. Sen jälkeen on niin pirteä ja virkistynyt olo. Toissapäivänähän kävin ja tuntui todella hyvältä työltä itselle.

Remonttihomma etenee,

hitaasti mutta varmasti. Tosin luulimme, että tällä viikolla saisimme lattiakaakelit seinäkaakelien lisäksi, mutta ei sittenkään. Tänään remppamies kävi vetämässä toisen kerroksen jotain koskeussuojaa lattiaan, huomenna käy taloyhtiön tarkastaja ja perjantaina remppamies tekee valmisteluja, joiden laadusta Seppo ei ollut saanut selvää. Mutta jospa ensi viikolla. -Kärsivällisyyskoulumme jatkuu, mutta jospa lopussa kiitos seisoisi.

Tilasin kirjastosta

taas läjän kirjoja, joita poimin Kirjallisuuden ystävien sivulta fb:stä tai jostain muualta. Pari niistä odottaa jo kirjastossa, joten haen ne tällä viikolla. Nyt olen lukemassa Naisten etsivätoimisto n:o 1 -kirjaa, joka kertoo ihastuttavasta Mma Ramotswesta ja hänen välillä ärsyttävästä apulaisestaan sekä kiltistä aviomiehestään. Ja niin dekkareita kuin nämä kirjat ovatkin ja kertovat afrikkalaisen luonteenlaadusta paljon, niin nämä ovat kirjoitetut hyvin humoristisesti ja kauniisti.

Jospa pitäisimme la 31. tätä kuuta rukous- ja kiitospäivän! Miltä se kuulostaa?

Toivotan Jumalan runsasta siunausta ja rakkaita terveisiä sinulle, rakas lukijani!

Jk. Leivät paistuivat kirjoittamiseni aikana!