15.01.2026 - Tyytyväinen päivän töihin!

Torstai-ilta,

pian luemme Sepon kanssa iltaluvut, siis Vanhaa Testamenttia pari lukua. Meneillään on jokin kirja, ettei vaan Aikakirja, ei kun Kuningastenkirja, jossa on paikoin aika tukevaa tekstiä. Eräs kohta meitä naurattaa aina, sillä siinä meinaa mennä kieli solmuun. En muista, mistä kohtaa se löytyy VT:sta, mutta luvussa toistetaan laidunmaineen-sana niin monta kertaa, että sitä ei meinaa osata enää lausua. Mutta joka luvun luemme. Välillä teksti on hyvinkin puhuttelevaa.

Lisäksi Seppo lukee

meille Raamatussa mainittujen kaupunkien taustoja, mistä kukin paikka on saanut nimensä. Se on mielenkiintoista kuultavaa. 

No niin, 

ilta vilahtikin ja alkoi väsyttää. Mutta kerron, mikä oli tänään mukavaa!

Se oli mukavaa, että kävelimme Sepon kanssa sisäsatamaan ja kävin avannolla ensi kerran tänä vuonna - viimeksi 1.12. , jonka jälkeen olin kuukauden flunssassa. Tuli riemullinen olo, kun selätin itseni ja kampesin avantoon.

Pukuhuoneeseen oli tehty pari parannusta: sinne oli puistonpenkin sijaan tehty kiinteä penkki takaseinälle. Ja lattialta oli poistettu kostean tilan muovimatot, jotka ovat olleet aina märät ja ikävät. Nyt lattia oli kuiva siltä puolelta, mistä mökki ei ole kallellaan! Huikea parannus!

Tämän lisäksi

remonttimiehet saivat laatat kylppärin seiniin. Huomenna tulevat varhain siivoamaan jälkiään. Seuraavaksi sitten saumaus ja lattialaatat - toivottavasti ne saadaan lattiaan ensi viikolla, niin toivon. Sitten pidämme harjakaiset Sepon kanssa, kun kaakelit ovat valmiit. Kerron sitten, millainen suunnitelma Sepolla on, jahka sen toteutamme.

Hetken olimme lapsia 

paimentamassa, kävimme kaupassa ja vielä toisessakin kaupassa, josta Seppo kävi tilaamassa pari naulakkoa eteiseen. Saamme ne viikon päästä.

Seppo painelee pesulle alakerran pesuhuoneeseen ja minun on ruvettava hampaita pesemään. Minähän teen samalla istahtamisjumppaa, kun pesen ylähampaat - minuutin. Ja toisen minuutin nousen varpaille ja kantapäille, kun pesen alahampaat. Ja porrasjumppaa saan kipittämällä alakertaan minäkin ja sen jälkeen toivon mukaan nukumme makeasti uuteen aamuun - jos Herra sen suo.

Ilman sinua, Herra, minä en voi mitään tehdä.

Huomenna menen hierojalle parin kuukauden tauon jälkeen. Ja jos hyvin käy, tapaamme ystäväpariskuntaa ja käymme yhdessä syömässä ja vaihtamassa kuulumisia. Kiitän ystävistä, kiitän esirukoilijoista ja esirukouksista! Rukous on etuoikeus, ilo ja tehtävä.

Kävinhän minä äitiä katsomassa

eilen, se oli koko päivän reissu. Äiti oli hyvin iloinen nähdessään minut. Hän oli kertonut ruokapöydässä kaikille, että tytär tulee kohta käymään niin kuin myös tapahtui. Myöhemmin tapasin kahvilassa serkkuni ja hänen kanssaan kiersimme hetken yhdessä kaupassa ja sitten menimme hänen luokseen päivittämään kuulumisia. Sitä ei ole tapahtunutkaan tällaisessa mittakaavassa koskaan, ja se oli todella rentouttava ja mukava parituntinen.

Kotimatkalla juttelin mormonitytön kanssa pitkän aikaa. Meillä oli hyvä keskustelu, kunnes pääni väsyi sosiaalisesta ähkystä ja siirryin olemaan itsekseni. Rukoilen tuon nuoren naisen puolesta, että Jeesus kutsuisi häntä tänä vuonna, kun hän on Suomessa, ja hän saisi tulla Jeesuksen opetuslapseksi ja ruveta seuraamaan Hyvää Paimenta.

Herra on minun paimeneni ja hän vie minut virvoittavien vetten ääreen, siellä saan levätä.

Siunausta sinulle, rakas lukijani!