29.12.2025 - Taas täällä!

Leivät ovat uunissa

ja minä keittiössä vahdissa, joten kirjoitan jälleen. Tosin joudun keskeyttämään siksi ajaksi, kun syömme ja katsomme teeveestä samalla erään etsiväjutun.

Jyrki on parannellut

lomalla ollessaan taas näitä sivujani! Ja samalla hän tietysti joutuu vahtimaan, osaanko käyttää uusia sivuja. Kun pääsen alkuun, niin onnistunee kyllä. Nyt on taas kyllä jotain, mitä en ymmärrä.

Vähitellen alan toipua

flunssasta, toisin sanoen en yski enää kovin paljon. Ja kun kävin kaupassa tänään, en tuntenut itseäni nääntyneeksi. Migreeni se tosin jyllää, mutta ei puhuta siitä. Kohta joudun raportoimaan asiasta kuitenkin lääkärille, joten en viitsi ajatella sitä nyt.

Tänään remonttimiehet kävivät 

huhkimassa jotain kylppärissä ja tulevat taas aamulla. Ehkä kohta puoliin alkaa laatoitus. Kaikenlaista pörinää eteisestä on kuulunut sillä aikaa, kun itse söin lounasta ja katsoin teeveestä lentokoneturmien selvittelyohjelmaa.

Siinä oli hyvä neuvo, joka soveltuu moneen: jos jossakin työssä on annettu tehtäväksi tarkistaa ennen työn alkua tietyt asiat, ne on tehtävä! Moni onnettomuus vältetään sillä tavalla. 

Teeveetä

on tosiaan katsottu vähän enemmän kuin yleensä nyt joulun aikana, mutta on me luettu myös. Aamuluvut, Psalmiluvut ja iltaluvut. Ja Seppo lukee meille kirjaa, jossa selvitetään Raamatussa mainittujen paikannimien taustaa. Petri Hiltunen on niitäkin asioita tutkinut. 

Olen edelleen laulellut raamattulaulujani ja laittanut päivittäin instagramiin ja facebookiin. Mielestäni tallensin ne tietokoneellekin, mutta ei niitä siellä näy. Tahtoisin saada ne talteen jonnekin, mutta jos en saa, niin ei sitten ole tarpeenkaan. Mukava niitä on laulella ja sitä kautta Jumalan sana hoitaa sisintäni ja toivottavasti joku muukin saa niistä jotain rohkaisua tai lohtua.

Huomenna käyn kirjastossa,

olin hakenut lisää Joel Haahtelan kirjoja, mutta en innostunutkaan lukemaan niitä enää parin ensimmäisen jälkeen. Ensimmäinen lukemani oli huikean hyvä, se löytyy kirjavinkeistäni, en muista nyt nimeä. Yleensä en lue dekkareita, mutta nyt luin. Vasta viime lehdillä paljastui murhaaja. Kirja ei onneksi ollut liian jännittävä tai uhkaava. Olisin jättänyt kesken. Yksi kirja jäi kesken, mutta laitan senkin kirjasivustolle. 

Ohessa kuva

palapelistä, jonka saimme. Siinä ovat kaikki 11 lastenlasta viime kesänä läheisessä puistossa. Mikä ilo onkaan tutkia jokaisen lenkkarit ja lippikset, kun niitä teemme. Vuorotellen istumme Sepon kanssa paloja etsien.

Ylihuomenna 

menen hautajaisiin ja jos Herra suo, pidän muistopuheen. Tänä aamuna asiaa mietin ja tunteita nousi sen verran, että aion kirjoittaa puheen valmiiksi, että pystyn sen pitämään. Sen puolesta voi rukoilla, joka tahtoo. Että Jumalan nimi tulisi kirkastetuksi kaikessa ja kaikille.

Ja keskiviikkona rukoillaan yhdessä,

kukin omassa olossaan tai yhdessä ystävän tai puolison kanssa, jos sellainen on ja on mahdollista. Kannetaan toisiamme ja rakkaitamme Jumalan huomaan. Muistetaan edesmenneitä ja heidän omaisiaan ikävässä. Pyydetään olla valmiita, kun meidän vuoromme on lähteä. Sehän tulee sitten, kun olemme työmme tehneet. Jumala yksin tietää ne tehtävät ja olemiset, milloin olemme valmiita ja millainen on hänen aikataulunsa, miten hän on laskenut päivämme.

Toivotan tässä vaiheessa siunattua loppuvuotta ja onnellista, Jumalan siunaamaa alkavaa vuotta 2026, rakas lukijani!

Jumala on uskollinen. Ne jotka häneen turvaavat eivät joudu häpeään. Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.