26.12.2025 - Loppuvuosi häämöttää!

Tapaninpäivä 

on jo illassa ja moni huokaa helpotuksesta! Joulun ajan yksinäisyys ja joulun nostattamat tunteet voivat olla joskus kenelle tahansa meistä liian voimakkaita tuntuakseen mukavilta.

Minulla on ollut

siunattu joulu tähän asti. Aattona pääsimme keskipojan perheen jouluaattoon mukaan. Söimme yhdessä ja jaoimme lahjoja. Iloksemme toisetkin isovanhemmat tulivat käymään, niin että pääsimme yhteiseen kahvipöytään. Sen jälkeen lähdimme kotiin tyytyväisinä ja maha täynnä herkkuja.

Saunassa kävimme jo aatonaattona

ja haudalla myös. Tänäänkin menemme saunaan, sillä meillähän ei ole kotona suihkua eikä vessaa toistaiseksi remontin takia. Ihan hyvä kokea tällainenkin joulun aika. Ei noita mukavuuksia ollut lapsuudessakaan sisätiloissa - nyt sentään on samassa rakennuksessa. Kaiken ei ole pakko olla aina täydellistä ja siltikin elämä sujuu mallikkaasti.

Joulukuulla en ole

käynyt uimassa kertaakaan avannolla. Ei ole edes huvittanut, kun en ole ollut kunnossa. Tänään sentään vääntäydyimme ulos ja teimme reippaan lenkin. Tosi vaikealta tuntui muka lähteä, mutta heti kun pääsimme ulos, tuli virkeä olo. Aurinkokin paistoi kuin keväällä ikään. Pieni jääriite on meren kantena paikoin, toisin paikoin on jopa sulaa. Mutta huomisesta on luvattu kovaa tuulta tänne rannikolle ja sen jälkeen kenties sää kääntyy pakkaselle.

Saimme ihania joululahjoja,

Seppo on juuri tekemässä palapeliä, jonka saimme lastenlapsista, tuhat palaa. Itse asiassa tosi hauska tutkia, millaiset lenkkarit kullakin on ja kenellä onkaan mekko tai kirjoitusta paidassa. Ja ahaa, onkohan vanhimmalla lapsosella huulipunaa vai onko nuoren huulet muuten vaan noin raikkaat ja kauniit - luultavasti on! Ja samaa näköäkin löytyy tuosta ja tuosta lapsesta. Rakkaita ovat kaikki!

Eilen miniä viestitti,

että lapset söivät lähettämääni leipää, ja pienempi ihmetteli, miten mummo osaa leipoa niin hyvää leipää. 6-vuotias oli ajan tasalla ja tiesi, mistä se johtuu: mummohan on satavuotias!

Kun taannoin täytin muistaakseni 60 vuotta, joku lapsenlapsista oli arvellut, että täytän 80. Sieltä lapsosen suunnasta katsottuna meikäläinen on totisesti ikäloppu, mutta kumma kyllä, itse sitä vaan kuvittelee olevansa vielä kohtalaisen eläväinen. 

Jouluaamuna 

olimme messussa. Minulla oli soittovuoro. Viime vuonna taisi olla parikymmentä ihmistä messussa ja nyt tilanne näytti samalta. Mutta messun jo alettua yhtäkkiä tupaan tupsahti kai kolme perhekuntaa niin että määrä tuplaatuntui ja meillä oli juhlameininki, kun oli paljon lapsiakin mukana.

Ihmiset sukuloivat joulun aikaan ja perheet halusivat tulla Lähetyshiippakunnan messuun, jossa käyvät muutenkin omalla paikkakunnallaan. Niin minäkin mieluusti teen. LHPK:n messuja järjestetään ympäri Suomea pohjoista myöten. Jotkut tosin joutuvat ajamaan satakin kilometriä ja jotkut enemmänkin päästäkseen lähimmälle messupaikkakunnalle. Mutta he ovat nähneet sen sen arvoiseksi. Niin minäkin näen, ja minullahan on ilokseni vain pari kilometriä Laivakadulle, jossa täkäläinen LHPK:n seurakunta eli Mikaelin luterilainen serutakunta kokoontuu.

Kävimme saunassa,

nyt vaan vietetään rauhallista iltaa kuten tähänkin asti. Nautitaan olostamme. Toivotan siunattua viikonloppua ja joulunajan jatkumista sinulle, rakas lukijani!

Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. -

Uskotko sen?

JK. Jos olet Instagramissa, niin pyydäpä saada seurata kikstenel-nimistä julkaisijaa - sieltä löytyy tyttären käsitöitä enemmänkin kuin nuo lapaset!