09.09.2025 - Tiistaipäivänä

En keksinyt erityisen repäisevää otsikkoa kirjoitukselleni, mutta aina ei nappaa. Iltapäivään on jo päästy, mutta kaikenlaista on ehditty tälle päivälle touhuta.

Tekeminen

on minun juttuni. En tiedä, onko se vain opittua jo lapsena vai onko se myös luonnejuttu. Joka tapauksessa nautin, kun saan tehdä jotain. Ja päivien organisointi, sekin on minusta mielekästä ja mukavaa. Meillä onkin tietty päiväjärjestys tai sanoisinko luuranko, mutta yritämme poiketa siltä välillä, ettemme aivan juutu samalle radalle.

Esimerkiksi

melkein koko kesä on laukattu Vikingan rannalla uimassa. Mutta nyt olen käynyt sen lisäksi Kronvikissä, Mansikka- ja Hietasaaressa uimassa ja kieltämättä on piristävää ponkaista jostain muualta veteen välillä. Tänään tavanomainen Vikingan uimarantaretki ja kotiinpaluu ilman kaupassa käyntiä. Meri oli aivan tyyni, ihanaa - uin 20 minuttia, noin 18 laulua. Toinenkin uimari sinne tuli jossain vaiheessa. 

Sää oli aamupäivällä jo lämmin, +18 astetta, ja takin kanssa tuli kuuma, vaikka alla oli vain t-paita. Paluumatkalla sen sijaan oli merinovillakerrasto ja villasukat ja hanskat. Tunne on ihana, kun ihoa vasten on lämmin vaate, kun elimistö alkaa vähitellen lämmetä. Vesi mahtaa olla jotain 10-15 -asteista, luulisin. Takin hupun laitan myös päähän uimisen jälkeen, ainakin tänään, sillä kelluin lopuksi ja annoin hiusten kastua ja pään jäähtyä. Pesin hiukset tänään uimasta tultuamme, joten olivatpa saaneet hiukan liota valmiiksi, hah! Alan riisua ylimääräisiä kerrastoja vasta, kun tulee kuuma, ja neljän tunnin jälkeen eli juuri äsken otin pois villapaidan.

Ompelukone

on jäähyllä. Toisin sanoen Seppo putsaa sitä kun ennättää. Hänellä on nyt vireillä mielenkiintoinen operaatio erään radion elvyttämisessä. Kertoisin siitä enemmänkin, mutta en osaa, kun en ymmärrä. Mutta monta päivää hän on viettänyt radiota tuunaten. Välillä tehnyt vessan lavuaarin avauksen, kun pikkuruuvi oli tipahtanut poistoputkeen. Eipähän tarvitse minun putsata sitä hetkeen. Minä teen sen tavallisesti, sillä tykkään tuollaisesta sotkuhommasta.

Koska ompelukone

on pois pelistä, olen pitänyt käsityöpaussia, myös migreenin takia. Sen sijaan olen pitkästä aikaa leiponut omenapiirakan ja tein jopa vaniljakastiketta. Ruokalistan sai Seppo tänään valita. Kolme vaihtoehtoa: perunoita ja lihapurkki, silliä ei ollut; perunahiutalepuuro tai sitten pinaattikeitto. Hän valitsi jälkimmäisen ja sitä saamme myös huomenna. Tein sen mangoldiasta. Olen pakastanut sitä, rutistin pakasteen pienempään tilaan ja lisäsin kuumaa vettä siihen ja mössäsin. Hyvää tuli. On minulla hiukkasen pinaattiakin säilössä ja palmukaalta paljon. Siitäkin voin tehdä pinaatin asemasta keittoa.

Kukkahommiakin

on näin syksyn tullen. Olen karsinut parvekkeen kukista kolmasosan. Luonnollisen poistuman kautta. Kolme tomaatin taintani ovat tuottaneet runsaat 200 pikkutomaattia ja vielä niitä kypsyy muutamia kymmeniä. Otan heti sisään kypsymään, kun alkavat yhtään punertua. Nopeasti ne punastuvatkin syötäviksi. Olen yllättynyt iloisesti noista tomaateista. - Nyt mahtuvat tuolimmekin paremmin parvekkeelle, kun saimme pöydän sieltä sisälle. 

Pöytä

on nyt palapelikäytössä työhuoneessa ompelupöydän vieressä. Yhden palapelin jo tein. Ja yllätin Seponkin sitä näpläämästä aamulla. Seuraavan palapelin palat hän saa kyllä käännellä oikein päin. Se on ikävintä palapeleissä.

Ulkokukista olen hyvin iloinen. Onneksi en heittänyt krassia pois, kun se oli pahimmillaan madonsyömä ja kurjan näköinen. Nyt se kukkii hehkeästi! Ehkä sen syöjät ovat valmistuneet perhosiksi tai kuolleet sukupuuttoon, mutta ilokseni kukka on hyvin hengissä.

Viime pyhänä

Oton saarna oli erinomainen. Hän opetti, miksi on tärkeää käydä ehtoollisella, kuunnella saarnaa ja olla uskovien yhteydessä sen lisäksi, että on jo kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Eikö se riitä, että kuuluu jo hänelle. Ei, tarvitsemme jatkuvasti sanan valoa ja sen avaamista uudestaan ja uudestaan sekä yhteyttä ehtoollisella. Kaikista näistä me kuulemme sanat: sinun puolestasi annettu ja vuodatettu syntien anteeksi saamiseksi. 

Emme pane noille synninpäästön sanoille paljon painoa silloin, kun emme ole siinä tilassa, että tuntisimme itseämme erityisen syntisiksi. Mutta kun synti painaa ja ahdistaa, niin silloin ei parempia sanoja voi kuulla eikä omistaa kuin että synnit on anteeksi Jeesuksen tähden ja me olemme vapaita.

Onkohan muita

Psalmien lukijoita liittynyt jokapäiväiseen lukijakaartiin niiden kolmen lisäksi, jotka tiedän? Tosin noiden kolmen kauttakin Jumala voi antaa uusia lukijoita - ja on jo antanut, kuten kuulin. 

Emme tiedä, miksi Jumala joskus parantaa jonkun vakavasti sairaan, mutta toista ei. Kerran kahden rouvan äidit olivat saaneet aivoinfarktin; toisen äiti kuoli, toisen parani. Keväällä erään henkilön maksa alkoi mennä kuolioon: hän sai viime hetkellä uuden maksan ja alkoi vähitellen elpyä, kipujen kautta, mutta kuitenkin niin, että tällä hetkellä toipuu ja on jo vähitellen työelämässä takaisin. Nämä ovat ihmeitä ja me saamme rukoilla niitä, kunnes Jumala vastaa tai toisin sanoo.

Sairaita ystäviä

meiltä keneltäkään ei puutu lähipiirissä, mutta sitäkin enemmän meidän tulee rukoilla hengellistä heräämistä lähmmäisillemme, ja itsellemme myös Pyhän Hengen läsnäoloa ja voimaa. Sitä saamme Sanaa lukemalla, mutta ehtoollisella käynti ja seurakuntayhteys ovat avainasemassa, että pysymme uskossa. Seurakunta on perhe, jonka Paimen välittää Jumalan Sanan laumalle. Jos ei sinulla ole pastoria ja laumaa, niin etsi seurakunta, jossa Jumalan sanaa julistetaan niin kuin se on kirjoitettu. Tarvitset paimenen, joka rukoilee puolestasi ja jonka puoleen voit kääntyä, kun tarvitset hengellistä tukea ja apua. Myös seurakunnassa kivi toistansa hioo, siellähän on vain syntisiä ihmisiä - terveet sinne eivät tulekaan.

Ja jotta Jeesus voisi palata

takaisin noutamaan omiaan, meidän tulee rukoilla, että lähetystyö menee eteenpäin ja lähetit saavat voimaa työhön, ja että Jumala kutsuu herätyksen kokeneet uskoon ja löytämään oman paikkansa. Kaikille on työtä, kaikkia tarvitaan. Tule siis sinäkin mukaan. Jos et tiedä, mitä tekisit, lue Raamattua ja kysy Jumalalta, mihin hän sinua kutsuu ja hän vastaa sinulle varmasti!

Tänään ehkä kipaisemme

 vielä kirjastossa - menen tuon kirjalistani kanssa sinne ja luemme hetken lehtiä. Tai ehkä käymme autolla ostamassa multasäkkejä kevääksi ja kukanmukuloita haudalle istutettavaksi, saa nähdä. Ehkä haemme punalaputettua leipää kaupasta - en ole kesän aikana ehtinyt enkä jaksanut leipoa leipää - kenties talven tullen? Tai ehkä vain huilaamme, jos Seppo ehtii radionsa vingahduksilta poistua pöydän äärestä. Hän onneksi ehtii paremmin levätä kuin minä ja yrittää yllyttää siihen välillä minuakin.

Huomenissa

saamme nuorimman lapsenlapsen hoitoon meille, ja minulla on hieronta päivällä. Uimaankin yritän ehtiä ennen kuin menemme hetkeksi lapsia hoitamaan. Torstaina tapaan ystäviä lounaan merkeissä ja hoitelen sitten hetken yhtä veijaria, kun toinen menee neuvolaan. Ja loppuviikolla pesen pyykkiä, jos on pouta. Jos ei ole, odotan poutapäivää, että saamme pyykit ulos liehumaan raikkaassa tuulessa.

Danielin kirjaa lukiessamme

minua pysäytti se, että enkelin ilmestyessä Daniel puhutteli tätä Herraksi. Ymmärrän niin, että Herra Jeesus ilmestyi enkelin hahmossa useinkin Vanhan Testamentin aikoina, kuten silloin, kun kolme miestä tuli Aabrahamin luo ja tämä puhutteli Herraksi sitä, joka puhui. Nyt olemme pääsemässä Hesekielin loppuun ja siinä on kyllä monta lukua, joista ei oikein saa tolkkua, mutta luemme kaiken siitä huolimatta. 

Siunausta päivääsi, kun tätä luet, rakas lukijani!